Background
17.4.2022

VIRRASSA KOHTI UUDEN SYNTYMÄÄ

Suunnan tar­kis­tuk­sia


Pysähdys. 

Ensimmäistä kertaa yli 30-vuotisen ammattiurani aikana jouduin kahden viikon sairauslomalle tapaturman seurauksista. Tapahtumalle oli selkeät ulkoiset syyt. Kiinnostuin tapahtumasta kuitenkin sisäisenä kuvana, sillä sen ajankohta osui vaiheeseen, jonka olin kokenut jonkin aikaa sietämättömäksi. Tästä tilasta pois päästäkseni oli jo ehtinyt toimia, kunnes unet alkoivat varoittaa suunnasta, johon olin päättänyt kulkea. Lopulta tapahtui pakkopysähdys. Kysyin hämmentyneenä, miten ihmeessä toinen vaihtoehto olisi edes järjestettävissä.  Mikä minussa mahtaa estää näköalan toisesta suunnasta mahdollisena?


Oli siis pysähdyttävä ja käännyttävä sisäänpäin kuuntelemaan tarkemmin. Tästä alkanut sisäinen seikkailu saa nyt pääsiäislauantain ja -sunnuntai rauhassa tämän muodon. Tuskin päätepisteenä, sillä tutkimusmatka toki jatkuu tästäkin eteenpäin.


Vapaa virtaus.

Ensimmäisenä toipumisen viikkona pulpahti mieleeni taolainen käsite WuWei. Sen keskeisin viesti minulle on aina ollut, että asiat virtaavat omalla painollaan, luonnollisesti, kunhan ei itse ala patoamaan ja estämään luonnollista virtaamista ja asioiden kehitystä. Ei tarvitsisi puuttua ja hätäillä. 

Ja sellaisena näyttäytyi minulle oma toimintani viime aikoina: puuttumisena kärsimättömänä, uhmakkaana asenteena.


Nyt olin kivulias ja liikkumiskykyni rajoittunutta. Oli siis kysyttävä, millainen on ollut sisäinen liikkumatilani. Vielä kerran alkoi kierros lapsuuden maisemissa ja suhteissa, viime lähivuosien tapahtumissa ja tosiasioissa, jotka olivat paljastuneet. Ne näyttivät toisenlaisen todellisuuden kuin missä olin elänyt. Parhaillaan ymmärrän, että paluuta vanhaan ei ole. Vanhan ylläpitäminen ja siinä eläminen olisi paluuta ainakin osittain muiden kirjoittamaan tarinaan.


Tila uuden kehittyä.

Jokin uusi minussa ja elämääni on alkanut kehittyä ja on syntymässä.

Kun näin unet vanhan rakennuksen laajennuksesta uudenlaiseksi ja lopulta vielä olevani raskaana, sain varmistuksen, että jotain uutta on itsessäni kehittymässä, syvällä minussa salassa mutta luonnollisella rytmillä. Minun tarvitsee vain pitää huolta itsestäni hätäilemättä, suojaten sitä, mikä on kehittymässä ja odottaa syntymisen hetkeä.

Toipuminen edistyi ja kehon liikkumatila alkoi lisääntyä. Minulle tämä oli kuin symboli tilan luomisesta kehittymässä olevalle uudelle itsessäni.


Pääsiäisviikko. 

Pääsiäiskertomus kulkee myös kohti uuden syntymää, ylösnousemusta.

Omissa tunnelmissani huomioni kiinnittyi kertomuksen alkutapahtumiin Getsemanessa. Ne kuvastavat minulle epäilyä ja vastustusta astua seuraava askel omalla tiellä. Tarvetta varmistaa varmistuksen perään, että onhan näin, mistä on ehkä hiljainen aavistus. Ristiriitaa.  Tuen tarve tällaisessa sietämättömässä tilanteessa oli myös Jeesuksen toiveena. Ettei tarvitse odottaa vastausta näissä oloissa yksin. Onneksi ei ole tarvinnut minunkaan.

Ja lopulta näen kertomuksesta, että syntyi lepo ja antautuminen seuraaviin askeleihin, jotka johtavat ylösnousemukseen, muutokseen uudeksi.


On kivuliasta törmätä todellisuuteen, sillä on päästettävä irti vanhasta, omista suunnitelmista ja käsityksistä mutta myös toisten odotuksista ja määritelmistä. Todellisuus paljastuu pää­siäis­ker­to­muk­ses­sa ristiksi ja siinä hylätyksi tulemisen kokemukseksi. Mutta luottamus siihen, että oma osuus on kuitenkin täytetty peloista huolimatta johtaa antautumiseen kuolemalle. Pääsiäisen kertomuksessa vanha kuolee haudan pimennossa. Siellä kehittyy ja kypsyy ylösnousemuksen kuitenkin ihme, uuden syntymä, ylösnousemus.


Kollektiivinen uuden syntymä.

Oman toipumisprosessin ja pääsiäisen tapahtumien taustalla ovat kulkeneet uutiset sodasta ja kärsimyksestä, haudoista. Jälleen hyvän ja pahan välinen taistelu kiihtyy raadollisin, epäinhimillisin seurauksin. Itse kukin meistä on joutunut eettisten ja moraalisten valintojen eteen niin arjessa kuin yhteiskunnan tasolla. Miten auttaa, miten kulkea rinnalla, miten ja milloin on oikea hetki puuttua, että kärsimys ja tuhoaminen loppuisi. Miten toimia sodan jälkeen? Jokin vanha kollektiivisella tasolla on varmasti kuolemassa. Paluu vanhaan ei tämän todellisuuden nähtyään ole mahdollista. Jotain uutta on kehittymässä ja syntymässä.


Tästä ajasta ja kärsimyksestä kertovista uutisista huolimatta tai juuri näistä johtuen toivon Sinulle ja meille kaikille pääsiäisen ylösnousemuksen välittämää toivoa. Kristus nousi kuolleista!


Pääsisäissunnuntain aamuna 17.4.2022

© 2022 Tuula Grandell