© 2024. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Algoritmien Verkossa

ALGORITMIEN VERKOSSA Tämä kirjoitelma inspiroitui tuskastumisestani yhä uudelleen digimaailman vaatimaan vaivaan ja aikaan arjessani. Kaikki se aika on ollut poissa itselleni ja hyvinvoinnilleni tärkeämmältä. Elämme kompleksisessa digitäyteisessä maailmassa, joka koostuu monimutkaisista algoritmeista. Ohjelmointi on algoritmisen kielen osaajien valtakuntaa. Algoritmit ovat periaatteeltaan yksikertaista toiminnan ohjeistusta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tietokoneiden maailmassa ne auttavat lopputulokseen pääsemiseen yhä nopeammin ja tehokkaammin. Näitä toistaen päästään aina samaan. Algoritmien syntyhistoria ulottuu matematiikan esihistoriaan ja algebran kehittymisen vaiheeseen. Tietyt toimintaohjeistukset auttavat ja helpottavat yhä edelleen ihmisen arkea. Tavallisen pullan leipomisreseptistä alkaen rituaalimaiset tai ketjutetut toimintaohjeistukset ovat myös mielekkäitä. Näin voidaan joissain ammateissa välttää vaarallisia virheitä. Algoritmit auttavat pääsemään tavoitteeseen niin työssä kuin muussa arjessa. Algoritmit perustuvat rationaaliseen ajatteluun. Ne ovat jo vuosia laitettu palvelemaan materialistisia arvoja. Itse asiassa koko yhteiskunnallinen kehitys nk. edistys, teollistuminen, automatisointi, tuotteistaminen, markkinointi ja tulostavoitteet, perustuvat algoritmeihin. Algoritmit määrittävät yhä voimakkaammin ihmisen suhdetta ulkoiseen maailmaan. Algoritmit vaikuttavat digimaailmassa verkostoitumiseen ja jopa avun saannin mahdollisuuksiin seurauksiltaan sekä myönteisesti että kielteisesti. Jos tiedät, kuinka algoritmeihin vaikutetaan ja osaat käyttää digipalveluja voit uida kuin kala vedessä tässä nykymaailmassa. Jos et, jäät nopeissa muutoksissa helposti ulkokehälle, jopa yhteiskunnan laidalle kuten useat nk. digipudokkaat. Heidän äänenään Suomessa toimii juuri nyt Suomalainen NAISLIITTO kansalaisaloitteellaan, jonka tavoite on saada joka kuntaan digineuvontapiste. Käy antamassa tukesi ja äänesi kansalaisaloitepalveluun. Kovin jää yksipuoliseksi käsitys ihmisestä, hänen psyykestään ja hyvinvointinsa edellytyksistä, jos algoritmit saavat vallan ohjata ihmisen toimintaa ja suhteita sekä määritellä hänen arvonsa ja paikkansa tässä yhteiskunnassa. Tämä ei ole mielestäni oikeudenmukaista eikä ihmisarvoa kunnioittavaa! Sisäinen maailma toimii ilman algoritmeja Huolestuttavaa on, jos rationaalinen tavoitteenasettelu ja kaiken toiminnan valjastaminen tehokkuuteen ylipainottuvat. Sillä ihminen on enemmän kuin algoritmien määrittelemät tavat olla suhteessa ulkoiseen maailmaan ja arjen hallintaan. Ihmisellä on myös sisäinen maailma, johon suhteessa oleminen on elävyyden ja elämän ravitsevuuden ja merkityksen löytämisen kannalta todella tärkeää, kuten myös ihmissuhteisiin ja suhteessa työhön. Ja sisäinen maailma vaatii omansa. Se tuottaa häiriöitä unettomuutena, uupumisena, ahdistuksena ja masentumisena, jos sitä ei riittävästi kuuntele, ymmärrä eikä huomioi käytännössä, vaikka ymmärtäisikin. Individuaatio Psyyken kehittyminen ei noudata ulkoisesti asetettua algoritmia. Psyyke on kuin sinapinsiemen tai tammenterho, joka jo alussaan sisältää kaiken sen, mitä juuri tämä ihminen aidoimmillaan on. Individuaatio on kasvuprosessi, joka pyrkii toteuttamaan ja tuottamaan näkyväksi alun sisältämän kullekin ihmiselle omanlaisensa yksilöllisyyden. Ihmisen kehittyminen kohti aidompaa ja ainutlaatuista itseään kulkee jokaisella yksilöllisellä rytmillä. Sen tavoitetta ei tiedä etukäteen eikä sitä voi asettaa ulkopuolelta. Jos asetetaan, se ei siihen alistu vaan kulkee silloin kiertoteitä ja tuottaa hälytyksiä ja häiriöitä, jotta ihminen löytäisi omalle polulleen takaisin. On hyvä olla suhteessa sisäiseen maailmaan ja kuunnella sen puhetta, olla siihen yhteydessä. Vasta sen jälkeen on arvion ja valinnan vuoro, mitä kohti kulkea seuraavaksi. Parhaillaan minua mietityttää oirekeskeinen ajattelu. Algoritmit ohjaavat terapeuttista toimintaa. Käsitteet sekoittuvat ja käsitys siitä, mitä psykoterapia on, hämärtyy. Toiminnan ohjeistukset, tehtävät ja ajattelun mallit eli algoritmit ohjaavat kohti tavoitetta, jossa oire ja häiriö poistuvat. Pikaisesti. On käsikirjoitus, sen voinee oppia pikaisestikin. Saatavilla myös digitaalisesti. Myös oireen voi suorittaa pikaisesti ja tehokkaasti pois. Tehokkuushybris on vallannut sijaa. Toki tarvitsijalle on iso helpotus tavoittaa apu pian ja parhaimmillaan saada kokemus, että voi itse vaikuttaa omaan oloonsa. Joillekin tämä on todellakin riittävää, ellei ongelma toistu tai siirry muunlaiseen muotoon tai jopa pahene ajan mittaan. Syntyykö pyöröovi: paluu takaisin samaan algoritmien ohjaamaan käsittelyyn yhä uudelleen? Vai onko tämä tarkoituskin? Jos ihmisen tarpeena on kertoa elämästään, kaikesta koetusta kivusta ehkä traumasta ja pysähtyä itsen äärelle, tutustua itseensä, etsiä merkitystä elämäntilanteelle ja ongelmille, niiden juurisyille, löytää omanlaista tietä eteenpäin, algoritminen eteneminen ei riitä eikä tyydytä eikä poista juurisyitä ongelmiin. Silloin algoritmien verkosta tulee päästä pois kuuntelemaan sisäistä maailmaa, sen puhetta ja asettautua rauhassa itsensä äärelle. Silloin antaa mahdollisuuden löytää merkitys elämän tapahtumille, myös oireelle yrityksenä palauttaa jokin kohdalleen niin suhteessa itseen, suhteessa työhön ja ihmissuhteissa. Menneisyyden kokemusten ja ulkoisten auktoriteettien asettamilta raiteilta ja tavoitteilta voi päästä omilleen, kasvaa autonomisemmaksi omannäköisemmän elämänsä eläjäksi. Individuaation perusvirta kulkee omaa rataansa, spontaanisti ja luovasti, jos sille annetaan mahdollisuus virrata luonnollisesti. Ihminen on se, joka lopulta päättää, miten ja missä ja millaisin seurauksin algoritmeja käytetään ja kehitetään. Niillä on paikkansa ja ne hyödyttävät monessa, mutta niillä on myös riskinsä seurauksineen.’ Analyytikkokouluttaja Gidon Horowitz (Jung Journal Heft 51 2024) toteaa (vapaasti käännettynä/tg): Algoritmien käytön kehittämisen johtoideana ei saisi olla kysymys siitä, mihin kaikkeen algoritmeja voisikaan käyttää. On kysyttävä ennemminkin mitä tarkoitusta varten niitä todella tarvitaan ja halutaan, ovatko ne ihan varmasti tarpeen ja mitä seurauksia niiden käyttämisellä todella on. Digimaailman verkossa ajoittain rimpuillen 7.6.2024 Tuulikki Grandell takaisin BLOGI sivuun
© 2024. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Algoritmien Verkossa

ALGORITMIEN VERKOSSA Tämä kirjoitelma inspiroitui tuskastumisestani yhä uudelleen digimaailman vaatimaan vaivaan ja aikaan arjessani. Kaikki se aika on ollut poissa itselleni ja hyvinvoinnilleni tärkeämmältä. Elämme kompleksisessa digitäyteisessä maailmassa, joka koostuu monimutkaisista algoritmeista. Ohjelmointi on algoritmisen kielen osaajien valtakuntaa. Algoritmit ovat periaatteeltaan yksikertaista toiminnan ohjeistusta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tietokoneiden maailmassa ne auttavat lopputulokseen pääsemiseen yhä nopeammin ja tehokkaammin. Näitä toistaen päästään aina samaan. Algoritmien syntyhistoria ulottuu matematiikan esihistoriaan ja algebran kehittymisen vaiheeseen. Tietyt toimintaohjeistukset auttavat ja helpottavat yhä edelleen ihmisen arkea. Tavallisen pullan leipomisreseptistä alkaen rituaalimaiset tai ketjutetut toimintaohjeistukset ovat myös mielekkäitä. Näin voidaan joissain ammateissa välttää vaarallisia virheitä. Algoritmit auttavat pääsemään tavoitteeseen niin työssä kuin muussa arjessa. Algoritmit perustuvat rationaaliseen ajatteluun. Ne ovat jo vuosia laitettu palvelemaan materialistisia arvoja. Itse asiassa koko yhteiskunnallinen kehitys nk. edistys, teollistuminen, automatisointi, tuotteistaminen, markkinointi ja tulostavoitteet, perustuvat algoritmeihin. Algoritmit määrittävät yhä voimakkaammin ihmisen suhdetta ulkoiseen maailmaan. Algoritmit vaikuttavat digimaailmassa verkostoitumiseen ja jopa avun saannin mahdollisuuksiin seurauksiltaan sekä myönteisesti että kielteisesti. Jos tiedät, kuinka algoritmeihin vaikutetaan ja osaat käyttää digipalveluja voit uida kuin kala vedessä tässä nykymaailmassa. Jos et, jäät nopeissa muutoksissa helposti ulkokehälle, jopa yhteiskunnan laidalle kuten useat nk. digipudokkaat. Heidän äänenään Suomessa toimii juuri nyt Suomalainen NAISLIITTO kansalaisaloitteellaan, jonka tavoite on saada joka kuntaan digineuvontapiste. Käy antamassa tukesi ja äänesi kansalaisaloitepalveluun. Kovin jää yksipuoliseksi käsitys ihmisestä, hänen psyykestään ja hyvinvointinsa edellytyksistä, jos algoritmit saavat vallan ohjata ihmisen toimintaa ja suhteita sekä määritellä hänen arvonsa ja paikkansa tässä yhteiskunnassa. Tämä ei ole mielestäni oikeudenmukaista eikä ihmisarvoa kunnioittavaa! Sisäinen maailma toimii ilman algoritmeja Huolestuttavaa on, jos rationaalinen tavoitteenasettelu ja kaiken toiminnan valjastaminen tehokkuuteen ylipainottuvat. Sillä ihminen on enemmän kuin algoritmien määrittelemät tavat olla suhteessa ulkoiseen maailmaan ja arjen hallintaan. Ihmisellä on myös sisäinen maailma, johon suhteessa oleminen on elävyyden ja elämän ravitsevuuden ja merkityksen löytämisen kannalta todella tärkeää, kuten myös ihmissuhteisiin ja suhteessa työhön. Ja sisäinen maailma vaatii omansa. Se tuottaa häiriöitä unettomuutena, uupumisena, ahdistuksena ja masentumisena, jos sitä ei riittävästi kuuntele, ymmärrä eikä huomioi käytännössä, vaikka ymmärtäisikin. Individuaatio Psyyken kehittyminen ei noudata ulkoisesti asetettua algoritmia. Psyyke on kuin sinapinsiemen tai tammenterho, joka jo alussaan sisältää kaiken sen, mitä juuri tämä ihminen aidoimmillaan on. Individuaatio on kasvuprosessi, joka pyrkii toteuttamaan ja tuottamaan näkyväksi alun sisältämän kullekin ihmiselle omanlaisensa yksilöllisyyden. Ihmisen kehittyminen kohti aidompaa ja ainutlaatuista itseään kulkee jokaisella yksilöllisellä rytmillä. Sen tavoitetta ei tiedä etukäteen eikä sitä voi asettaa ulkopuolelta. Jos asetetaan, se ei siihen alistu vaan kulkee silloin kiertoteitä ja tuottaa hälytyksiä ja häiriöitä, jotta ihminen löytäisi omalle polulleen takaisin. On hyvä olla suhteessa sisäiseen maailmaan ja kuunnella sen puhetta, olla siihen yhteydessä. Vasta sen jälkeen on arvion ja valinnan vuoro, mitä kohti kulkea seuraavaksi. Parhaillaan minua mietityttää oirekeskeinen ajattelu. Algoritmit ohjaavat terapeuttista toimintaa. Käsitteet sekoittuvat ja käsitys siitä, mitä psykoterapia on, hämärtyy. Toiminnan ohjeistukset, tehtävät ja ajattelun mallit eli algoritmit ohjaavat kohti tavoitetta, jossa oire ja häiriö poistuvat. Pikaisesti. On käsikirjoitus, sen voinee oppia pikaisestikin. Saatavilla myös digitaalisesti. Myös oireen voi suorittaa pikaisesti ja tehokkaasti pois. Tehokkuushybris on vallannut sijaa. Toki tarvitsijalle on iso helpotus tavoittaa apu pian ja parhaimmillaan saada kokemus, että voi itse vaikuttaa omaan oloonsa. Joillekin tämä on todellakin riittävää, ellei ongelma toistu tai siirry muunlaiseen muotoon tai jopa pahene ajan mittaan. Syntyykö pyöröovi: paluu takaisin samaan algoritmien ohjaamaan käsittelyyn yhä uudelleen? Vai onko tämä tarkoituskin? Jos ihmisen tarpeena on kertoa elämästään, kaikesta koetusta kivusta ehkä traumasta ja pysähtyä itsen äärelle, tutustua itseensä, etsiä merkitystä elämäntilanteelle ja ongelmille, niiden juurisyille, löytää omanlaista tietä eteenpäin, algoritminen eteneminen ei riitä eikä tyydytä eikä poista juurisyitä ongelmiin. Silloin algoritmien verkosta tulee päästä pois kuuntelemaan sisäistä maailmaa, sen puhetta ja asettautua rauhassa itsensä äärelle. Silloin antaa mahdollisuuden löytää merkitys elämän tapahtumille, myös oireelle yrityksenä palauttaa jokin kohdalleen niin suhteessa itseen, suhteessa työhön ja ihmissuhteissa. Menneisyyden kokemusten ja ulkoisten auktoriteettien asettamilta raiteilta ja tavoitteilta voi päästä omilleen, kasvaa autonomisemmaksi omannäköisemmän elämänsä eläjäksi. Individuaation perusvirta kulkee omaa rataansa, spontaanisti ja luovasti, jos sille annetaan mahdollisuus virrata luonnollisesti. Ihminen on se, joka lopulta päättää, miten ja missä ja millaisin seurauksin algoritmeja käytetään ja kehitetään. Niillä on paikkansa ja ne hyödyttävät monessa, mutta niillä on myös riskinsä seurauksineen.’ Analyytikkokouluttaja Gidon Horowitz (Jung Journal Heft 51 2024) toteaa (vapaasti käännettynä/tg): Algoritmien käytön kehittämisen johtoideana ei saisi olla kysymys siitä, mihin kaikkeen algoritmeja voisikaan käyttää. On kysyttävä ennemminkin mitä tarkoitusta varten niitä todella tarvitaan ja halutaan, ovatko ne ihan varmasti tarpeen ja mitä seurauksia niiden käyttämisellä todella on. Digimaailman verkossa ajoittain rimpuillen 7.6.2024 Tuulikki Grandell takaisin BLOGI sivuun