Maskeja on käytetty kautta historian monessa: initiaatio- tai pa­ran­nus­ri­tu­aa­leis­sa, myyttisissä draamoissa ja shamanistisissa rituaaleissa. Näin myös karnevaaleissa. Perinteinen karnevaaliaika, niin kutsuttu 5. vuodenaika, joka keskeytyy vain joulun ajaksi käynnistyy vanhassa kotikaupungissani Kölnissä vuosittain aina 11.11. Silloin kar­ne­vaa­liyh­dis­tyk­set alkavat kulkueittensa valmistelut. Aika huipentuu useampaan peräkkäisen karnevaalipäivään, jolloin juhlitaan niin kaduilla kuin ravintoloissa, oluttuvissa ja erilaissa tapahtumissa. Lopuksi poltetaan olkinukke kaiken tapahtuneen syntipukkina. Tänä vuonna juhlinta alkaa 28.2., jos rajoitukset sallivat. Historiasta. Tämän karnevaaliperinteen tausta ulottuu ainakin 5000 vuotta taaksepäin Mesopotamian alueelle. Sen ydinajatuksena oli toteuttaa edes rajallisen ajan tasa-arvoisuutta hallitsevan yläluokan ja alaisten, kansalaisten kesken. Tämä periaate elää edelleen karnevaaleissa. Ennen kristinuskon valta-aseman vahvistumista roomalaiset juhlivat ja palvoivat kevätjuhlissaan Dionysosta ja Saturnusta. Tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen jälkeen germaanit juhlistivat jumaliaan, palvoivat niitä ja ajoivat talven demoneja pois. Kristinuskon vallatessa alueen karnevaalit kiellettiin. Kölnissä ne painuivat kaduilta piiloon yksityisasuntoihin ja pysyivåt näin hengissä ja perinne jatkui salassa. Keskiajalta lähtien karnevaalit palasivat näkyville eivätkä kirkon kiellot ja rajoitukset enää auttaneet. Suhdetta rajoituksiin ja kieltoihin vain pilkattiin, niistä tehtiin parodioita kansalaisten iloksi. Lopulta oli annettava periksi ja karnevaalit alkoivat elää las­keu­tu­mis­ri­tu­aa­li­na paastonaikaan. Sen aikana jätetään hyvästit lihan iloille ja nautinnoille: ”Carne Vale” – Fleisch – lebe wohl! Karnevaalien historia kertoo sitkeästä tarpeesta, jota ei niin vain tukahduteta. Tässä näyttäytyy joitain symbolisesti tärkeää sekä yksilölle että kollektiiville. Maski karnevaalissa ja arjessa Narri on kölniläisen karnevaaliajan keskeisin hahmo, joka astuu hallitsemaan kaupunkia kuninkaan sijalta. Sen vallan aikana ihminen saa tulettaa ja laskea alas arjen maskinsaja tuoda itsestä esiin jotain toisenlaista. Karnevaalimaski ja -asu houkuttavat esiin toiminnan, kokemuksen ja ominaisuuden, joka on ollut arjessa kielletty, tukahdutettu tai yksilölle täysin tiedostamaton. Maskit ovat usein hyvin arkkityyppisiä ja niihin voi heijastaa omaa elämäänsä ja kokemusmaailmaansa. Se voi johdattaa käyttäjänsä kuin salavihkaa johonkin aivan uuteen ja yllättävään. Hermes kreikkalaisessa mytologiassa on välittäjä tietoisen ja tiedostamattoman välillä. Narri on vastaavanlainen hahmo tietoisen minän palveluksessa houkuttaen näkyviin jotain vielä tiedostamatonta. Narrimaisuus voi naurattaa lapsellisuudellaan, pilkallaan ja narraamisellaan mutta sen toinen puoli on havahduttava. Narri nimittäin rikkoo Personan, arjen maskin, joka on käytössä jossain sosiaalisessa roolissa. Narri osoittaakin, että et ole pelkästään sitä, mitä olet luullut olevasi ja halunnut näyttää ulospäin. Kun se on houkutellut esiin jotain, joka ei ole ollut hyväksyttyä vaan ehkä hävettävää ihminen voi olla yllättäen pulassa itsensä kanssa. Mitäs nyt, miten tässä näin kävi, kuka minä oikeastaan olen? Käsitys itsestä horjuu, on muutoksessa. Entä miten uuden ja löydetyn kanssa tulisi edetä? Nyt riskiksi tulee samaistuminen yksipuolisesti löydettyyn puoleen itseä. Pitäisikö jäädä elämään ja toteuttamaan karnevaalimaskin esiin houkuttamaa minää ja hylätä arjen maski täysin? Joka tapauksessa alkaa mietintä, voiko itse hyväksyä löytämänsä osaksi itseään ja miten se tapahtuu. Miten jatkossa voi elää tämän tietoisuuden kanssa ja löytää tasapainon? Arjen maskit ovat kuitenkin kaikille tarpeellisia sosiaalisissa suhteissa. Ne suojaavat itseä mutta myös toista ihmistä. Niiden tehtävä on suojata molempia haavoittumiselta. Maski, persona ja siihen joskus kuuluvat asut auttavat pysymään esimerkiksi ammattiroolissa ilmaisematta tehtävässä itsestä liian henkilökohtaista. Kun maski on aina se sama ehkä kaikkitietävän asiantuntijan tai opettajan tai aina hymyilevän palvelijan maski, se voi tulla haasteeksi niin suhteissa kuin oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Silloin kun sama maski estää autenttisen kohtaamisen, dialogin ja elävyyden, joustavan reagoinnin, sen suojaava hyöty kääntyy vastakohdakseen ja seurauksineen kielteiseksi. Tiedostamaton arjen maski on tällöin pakonomainen eikä jousta tilanteen ja suhteen mukaan vaan ihminen toistaa samaa toiminnassaan ja joutuu kohtaamaan aina samanlaiset seuraukset. Joskus syynä on aktivoitunut tiedostamaton kompleksi, joka kaappaa vallan ja hajottaa kuin karnevaalin narri jonkin tavanomaisesti käytössä olevan maskin ja tuottaa jonkin toisen tilalle edelleen suojaamaan joltain kipeältä kokemukselta tai jopa joltain hyvältä, johon ei ole oppinut elämänkokemuksissaan luottamaan, että se kuuluisi itselle. Arjen maskin syntytarinan hahmottaminen ja ymmärtäminen on työskentelyä kohti varjoon jääneiden puolien ymmärtämistä ja vastaanottamista osaksi itseä. Oivallusten lisääntyessä lisääntyy myös vapaus käyttää vanhaa tuttuakin maskia tai jättää se pois ja toimia sosiaalisissa rooleissaan joustavammin. Lopulta voi todeta itsensä ja kaikkien ihmisten olevan paljon enemmän kuin tilannekohtainen maskinsa, ammattiroolinsa tai kompleksinsa niiden taustalla. Millaisen maskin sinä valitsisit tai tekisit itsellesi tämän vuoden karnevaaleihin? Hyvää helmikuuta ja pian alkavaa laskiaista ja karnevaalia! © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun