© 2023. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.
Mielenrantoja
Aamun näyttämö
Voiko päivä enää juhlavammin alkaa!
Katseeni viipyili tutun "niin korkea on taivas" -
rannan maisemissa. Oli varhainen aamu, syvän
hiljaista vielä. Auringon valo levittäytyi venytellen
eteeni. Olin omassa rauhassani ja omassa tilassa. Ja
pian alkoi tapahtua.
Ohitseni lipui vesiuikku, joka avasi arvokkaan
oloisena aamun näyttämön ja poistui
rantakaislikkoon.
Alkoi konsertti kahden variksen duetolla.
Rytmikkäästi vuorottain vaikuttavaa vuorolaulua.
Sanoisin, että jopa hyväntuulista aamuista
tervedystä ja toivotusta. Muuta ääntä ei hetkeen
mahtunut eikä sellaista kaivannut. Varisten kumea
ääni vei kaiken huomioni. Täydellistä, syvää
duettoa. Sitten tuli tauko ja hiljaisuus laskeutui
näyttämölle. Seuraava esitys antoi odottaa hetken
vuoroaan. Ja yllättäen:
näyttämölle pyrähti parvi tirppoja ja yhtä nopeasti
ne pyrähtivät piiloon katseelta. Mutta kuorosirkutus
levittäytyi rannalle sitäkin vaikuttavammin. Dueton
jälkeinen vastakohta oli täydellinen valinta, joka
voimisti elämystä. Herkkää ja hentoa ääntä mutta
yhteissirkutuksena voimallinen kokemus. Tästä sain
nauttia kauan. Kunnes hiljeni.
Seuraavaksi Aurinko suuntasi kohdevalonsa
rantaveteen. Sain nauttia esteettisestä veden ja
leppeän tuulen ja valon keskustelusta rannan
hiljaisuudessa. Ja jälleen yllätys. Jossain loiskahti,
pärskähti joko kalan pyrstö tai vesilinnut
aktivoituivat. Ymmärsin viestin. Nyt oli oikea hetki
osallistua näyttämön elämään eikä vain katsella.
Aika aamu-uinnille.
Ja niin astuin ulos vaatteistani. Ja lähdin
kahlaamaan luonnon asussa osana luonnon
näyttämöä. Pehmeää hiekkaa tunnistellen
jalkapohjilla, kiprakkaan vielä aamun viileydestä
muistuttavaa ilmaa ja vettä ihollani. Veden pinnan
reaktiot kahlaukseni voimaan ja veden vastustusta
itse kokien. Auringon lämpö hiveli selkää ja soi
minulle aamutervehdyksen. Lämmön
tuntemuksessa antauduin lopulta veden
kannatteluun. Ja kiitollisuus elämästä ja tästä
hetkestä tuntui koko kehossa. Millainen aamu
aloittaa tämä päivä! Kiitos!
© 2021 Tuula Grandell
takaisin BLOGI sivuun