Katseeni viipyili tutun "niin korkea on taivas" - rannan maisemissa. Oli varhainen aamu, syvän hiljaista vielä. Auringon valo levittäytyi venytellen eteeni. Olin omassa rauhassani ja omassa tilassa. Ja pian alkoi tapahtua. Ohitseni lipui vesiuikku, joka avasi arvokkaan oloisena aamun näyttämön ja poistui rantakaislikkoon. Alkoi konsertti kahden variksen duetolla. Rytmikkäästi vuorottain vaikuttavaa vuorolaulua. Sanoisin, että jopa hyväntuulista aamuista tervedystä ja toivotusta. Muuta ääntä ei hetkeen mahtunut eikä sellaista kaivannut. Varisten kumea ääni vei kaiken huomioni. Täydellistä, syvää duettoa. Sitten tuli tauko ja hiljaisuus laskeutui näyttämölle. Seuraava esitys antoi odottaa hetken vuoroaan. Ja yllättäen: näyttämölle pyrähti parvi tirppoja ja yhtä nopeasti ne pyrähtivät piiloon katseelta. Mutta kuorosirkutus levittäytyi rannalle sitäkin vaikuttavammin. Dueton jälkeinen vastakohta oli täydellinen valinta, joka voimisti elämystä. Herkkää ja hentoa ääntä mutta yhteissirkutuksena voimallinen kokemus. Tästä sain nauttia kauan. Kunnes hiljeni. Seuraavaksi Aurinko suuntasi kohdevalonsa rantaveteen. Sain nauttia esteettisestä veden ja leppeän tuulen ja valon keskustelusta rannan hiljaisuudessa. Ja jälleen yllätys. Jossain loiskahti, pärskähti joko kalan pyrstö tai vesilinnut aktivoituivat. Ymmärsin viestin. Nyt oli oikea hetki osallistua näyttämön elämään eikä vain katsella. Aika aamu-uinnille. Ja niin astuin ulos vaatteistani. Ja lähdin kahlaamaan luonnon asussa osana luonnon näyttämöä. Pehmeää hiekkaa tunnistellen jalkapohjilla, kiprakkaan vielä aamun viileydestä muistuttavaa ilmaa ja vettä ihollani. Veden pinnan reaktiot kahlaukseni voimaan ja veden vastustusta itse kokien. Auringon lämpö hiveli selkää ja soi minulle aamutervehdyksen. Lämmön tuntemuksessa antauduin lopulta veden kannatteluun. Ja kiitollisuus elämästä ja tästä hetkestä tuntui koko kehossa. Millainen aamu aloittaa tämä päivä! Kiitos! © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun