© 2024. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.
Mielenrantoja
Vastaan Haraamisia
Vastoin luontoa vai tilaa luonnolle
Kesälomani on alkanut kodin ja pihan
kunnossapitotoimilla: maalaamista, puun
suojaamista, kitkemistä. Aloitin pitkästä aikaa myös
pihan hiekkaisten kulkuteiden haraamisen leveällä
haralla. Mieli askarteli teemassa, antaako luonnon
vapaasti levittäytyä ja elää vain sen ehdoilla vai
rajoittaako sen elintilaa ja jos, niin missä määrin?
Haraamista voisi sanoa haraamiseksi luontoa
vastaan.
Laiskan haraajan jäljiltä oli päässyt kehittymään aika
röyhkeitä ja sitkeitä kasvustoja, jo sammaloituneita
kohtiakin. Koska haraamisen jälkeen kuuluu kitkeä
juurikasvustoa pois, minun oli nöyrryttävä
kumartumaan.
Lähempänä maata näkee tarkemmin, mitä kaikkea
piilossa röyhkeimmiltä ja voimakkailta kasveilta
kasvaakaan. Havannoinkin pian herkkiä, hentoisia
villiorvokkeja täydessä kukassa. Niitä löytyi yksittäin
ja ryhmissä. Orvokkiryhmä oli valinnut paikakseen
hankalan kulkureitin juuri pyörien ja ulkoruukkujen
säilytyslaatikon eteen. Eihän näitä ihanuuksia voi
tallottavaksi jättää eikä myöskään harata pois!
Ahaa, täältä oli siis kotoisin myös lobelioiden seassa
kasvanut pieni viehkeä orvokki. Tämän orvokin
yritys piiloutua haraamiselta oli sulautua
samanväristen joukkoon. Se ehkä harasi vastaan
riskiä tulla kitketyksi ja varmisti oman kasvunsa
jatkumisen.
Eiköhän näin ole joskus ihmiselämässäkin. Arkana
tai epävarmana itsestään voi yrittää piiloutua
muiden sekaan yrittäen olla samanlainen ja
mukautua muihin. Lopulta oma yksilöllisyys ja
ainutlaatuisuus alkaa puhua ja haluaa tulla näkyviin
ja eloon, todeksi. Joskus kohdataan haasteita
ihmissuhteissa, joskus vastoinkäymisiä ja oireita.
Ehkä kasvualustan ongelmia, on tehtävä
elämänmuutoksia. Joskus on haettava ulkopuolista
tukea.
Orvokki lobelioiden keskellä tuli bongatuksi
paljastuneen erilaisuutensa ansiosta. Lobeliat
antavat sen kasvaa joukossaan rauhassa. Ne eivät
sitä tukahduta, minä en kitke sitä pois. Hiekalla
kasvaneet orvokit pelastin tallomiselta ja
haraamiseltani. Siirsin ne turvallisempaan paikkaan
jatkamaan kasvuaan, kukintaansa ja leviämistään.
Sinulle toivon hyvää kasvun kesää siellä, missä sinun
on hyvä olla ja tilaa turvallisesti kasvaa juuri
sellaisena ja sellaiseksi kuin todella olet!
Lomani jatkuu 9.8.2021 asti.
© 2021 Tuula Grandell
takaisin BLOGI sivuun