© 2024 Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Vastaan Haraamisia

Vastoin luontoa vai tilaa luonnolle
Kesälomani on alkanut kodin ja pihan kunnossapitotoimilla: maalaamista, puun suojaamista, kitkemistä. Aloitin pitkästä aikaa myös pihan hiekkaisten kulkuteiden haraamisen leveällä haralla. Mieli askarteli teemassa, antaako luonnon vapaasti levittäytyä ja elää vain sen ehdoilla vai rajoittaako sen elintilaa ja jos, niin missä määrin? Haraamista voisi sanoa haraamiseksi luontoa vastaan. Laiskan haraajan jäljiltä oli päässyt kehittymään aika röyhkeitä ja sitkeitä kasvustoja, jo sammaloituneita kohtiakin. Koska haraamisen jälkeen kuuluu kitkeä juurikasvustoa pois, minun oli nöyrryttävä kumartumaan. Lähempänä maata näkee tarkemmin, mitä kaikkea piilossa röyhkeimmiltä ja voimakkailta kasveilta kasvaakaan. Havannoinkin pian herkkiä, hentoisia villiorvokkeja täydessä kukassa. Niitä löytyi yksittäin ja ryhmissä. Orvokkiryhmä oli valinnut paikakseen hankalan kulkureitin juuri pyörien ja ulkoruukkujen säilytyslaatikon eteen. Eihän näitä ihanuuksia voi tallottavaksi jättää eikä myöskään harata pois! Ahaa, täältä oli siis kotoisin myös lobelioiden seassa kasvanut pieni viehkeä orvokki. Tämän orvokin yritys piiloutua haraamiselta oli sulautua samanväristen joukkoon. Se ehkä harasi vastaan riskiä tulla kitketyksi ja varmisti oman kasvunsa jatkumisen. Eiköhän näin ole joskus ihmiselämässäkin. Arkana tai epävarmana itsestään voi yrittää piiloutua muiden sekaan yrittäen olla samanlainen ja mukautua muihin. Lopulta oma yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus alkaa puhua ja haluaa tulla näkyviin ja eloon, todeksi. Joskus kohdataan haasteita ihmissuhteissa, joskus vastoinkäymisiä ja oireita. Ehkä kasvualustan ongelmia, on tehtävä elämänmuutoksia. Joskus on haettava ulkopuolista tukea. Orvokki lobelioiden keskellä tuli bongatuksi paljastuneen erilaisuutensa ansiosta. Lobeliat antavat sen kasvaa joukossaan rauhassa. Ne eivät sitä tukahduta, minä en kitke sitä pois. Hiekalla kasvaneet orvokit pelastin tallomiselta ja haraamiseltani. Siirsin ne turvallisempaan paikkaan jatkamaan kasvuaan, kukintaansa ja leviämistään. Sinulle toivon hyvää kasvun kesää siellä, missä sinun on hyvä olla ja tilaa turvallisesti kasvaa juuri sellaisena ja sellaiseksi kuin todella olet! Lomani jatkuu 9.8.2021 asti. © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun
© 2024. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Vastaan Haraamisia

Vastoin luontoa vai tilaa luonnolle
Kesälomani on alkanut kodin ja pihan kunnossapitotoimilla: maalaamista, puun suojaamista, kitkemistä. Aloitin pitkästä aikaa myös pihan hiekkaisten kulkuteiden haraamisen leveällä haralla. Mieli askarteli teemassa, antaako luonnon vapaasti levittäytyä ja elää vain sen ehdoilla vai rajoittaako sen elintilaa ja jos, niin missä määrin? Haraamista voisi sanoa haraamiseksi luontoa vastaan. Laiskan haraajan jäljiltä oli päässyt kehittymään aika röyhkeitä ja sitkeitä kasvustoja, jo sammaloituneita kohtiakin. Koska haraamisen jälkeen kuuluu kitkeä juurikasvustoa pois, minun oli nöyrryttävä kumartumaan. Lähempänä maata näkee tarkemmin, mitä kaikkea piilossa röyhkeimmiltä ja voimakkailta kasveilta kasvaakaan. Havannoinkin pian herkkiä, hentoisia villiorvokkeja täydessä kukassa. Niitä löytyi yksittäin ja ryhmissä. Orvokkiryhmä oli valinnut paikakseen hankalan kulkureitin juuri pyörien ja ulkoruukkujen säilytyslaatikon eteen. Eihän näitä ihanuuksia voi tallottavaksi jättää eikä myöskään harata pois! Ahaa, täältä oli siis kotoisin myös lobelioiden seassa kasvanut pieni viehkeä orvokki. Tämän orvokin yritys piiloutua haraamiselta oli sulautua samanväristen joukkoon. Se ehkä harasi vastaan riskiä tulla kitketyksi ja varmisti oman kasvunsa jatkumisen. Eiköhän näin ole joskus ihmiselämässäkin. Arkana tai epävarmana itsestään voi yrittää piiloutua muiden sekaan yrittäen olla samanlainen ja mukautua muihin. Lopulta oma yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus alkaa puhua ja haluaa tulla näkyviin ja eloon, todeksi. Joskus kohdataan haasteita ihmissuhteissa, joskus vastoinkäymisiä ja oireita. Ehkä kasvualustan ongelmia, on tehtävä elämänmuutoksia. Joskus on haettava ulkopuolista tukea. Orvokki lobelioiden keskellä tuli bongatuksi paljastuneen erilaisuutensa ansiosta. Lobeliat antavat sen kasvaa joukossaan rauhassa. Ne eivät sitä tukahduta, minä en kitke sitä pois. Hiekalla kasvaneet orvokit pelastin tallomiselta ja haraamiseltani. Siirsin ne turvallisempaan paikkaan jatkamaan kasvuaan, kukintaansa ja leviämistään. Sinulle toivon hyvää kasvun kesää siellä, missä sinun on hyvä olla ja tilaa turvallisesti kasvaa juuri sellaisena ja sellaiseksi kuin todella olet! Lomani jatkuu 9.8.2021 asti. © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun