Tämä on ensimmäinen tekstini uusille mutta viimeisille kotisivuilleni. Mieleni on liitänyt näitä kotisivuja rakentaessa monenlaisissa muistoissa. Selailin paljon valokuvia. Löysin useita rantakuvia. Koin, että ne olivat kuin mieleni rantoja, ne puhuivat minulle. Laskeuduin niihin ja mieleni viipyi näissä maisemmissa, niihin liittyvissä tapahtumissa ja ihmisissä. Syntyi nimi Mielenrantoja. Ranta. Kohtaamisten näyttämö. Oli hauskaa muokata märästä hiekasta rannalle hahmo tervehtimään ylitse lentäviä tai sinne laskeutuneita tepastelevia lintuja. Koiratkin kävivät nuuskimassa uutta tulokasta. Yöllä myrskysi. Havahduin aamulla, että Järvi oli vetänyt osan hahmostani mukaansa. Se halusi osallistua luomisprosessiin. Ajattelin, että samalla se haluaa kertoa minulle jotain. Oli kuunneltava mitä. Sain keskusteluseuraa rannan uudesta kaverista koko päiväksi. Ranta on minulle paikka, jossa tietoinen ja tiedostamattomaton sekä sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat. Näistä kohtaamisista syntyy ihmeteltävää ja parhaimmillaan oivallukseen johtavaa. Rantojen ilmeet muuntuvat valon ja tuulen ja vuodenaikojen mukaisesti. Sade tai laineet ja tuuli muokkaavat hiekkaa. Koiranikin tietävät, että rantaviivaa seuratessa voi tehdä yllättäviä löytöjä niin pinnalta kuin hiekan tai veden alta. Rannan kivet, näkinkengät vaihtavat ilmettään sen mukaisesti, onko vesi hivellyt niitä vai jättänyt kuiviksi. Aina ilahduttaa, kun lintujen pudonneet höyhenet ja sulat tervehtivät ja kertovat vierailusta vaikken itse ole ollut paikalla. Taivaan rannalla kohtaa veden pintaa kurottelevan taivaan. Seilaavat pilvet ja tuulen väre ja värit vaihtuvat kuin tunteet. Veden pinta vastaa kiehtovilla liikkuvilla muodoilla, joita laineet heittelevät milloin voimakkaammin, milloin laiskemmin. Entä kun taivas ja maa kohtaavat - hengen ja materian joskus lempeä kohtaaminen tai yhteentörmäys salamoiden ja sateen piiskan iskiessä maahan. Maa ottaa vastaan, muokkaantuu mutta jatkaa uuden elämän synnyttämistä uudessa asussaan. Elämän muutosta ja muokkaantumista uuteen. Kuin ihmisen elämässä. Mielenrantoja -sivuni kehittäminen palveli rituaalina siirtymässä uuteen ikävaiheeseen ja sosiaaliseen rooliin - työtä tekeväksi eläkeläiseksi. Tuli kohdattavaksi se tosiasia, että ammatillista matkaa on todella enemmän takana kuin enää edessä. Se huuhtoaa mieltäni yhä kaiholla ja hetkittäin tunnistan surua mutta myös kiitollisuutta, että vielä voin ja saan jatkaa. Aika ajoin ajatukseni viipyilevät ajanjaksoissa ja tapahtumissa, joissa olin ymmälläni risteyskohdissa ja valintojen äärellä. Muistan vielä tänään elävästi, miltä jotkin valintojen hetket ovat tuntuneet. No, tässä sitä nyt ollaan tänään kaikkien menneiden valintojen seurauksena, tällaisena ja tässä. Voin vain todeta menneisyyden rannoilla käytyäni, että Jung on ollut oikeassa lausuessaan, että vääriksi valinnoiksi koetut ratkaisut ja kiertotietkin johtavat kuitenkin kohti itseä. 29.5.2021 © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun