© 2024 Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Aika Avaruudessa

Hetki kerrallaan kohti vuotta 2022
Tänään 31.12.2021 lasketaan jälleen aikaa. Viisarien tikitystä seurataan tarkasti juuri ennen viimeistä vuoden 2021 sekuntia. Siirtymähetkellä vuoteen 2022 paukkuvat jälleen monet ilotulitusraketit. Sinä hetkenä olemme kiertäneet Telluksellamme taas yhden kerran auringon ympäri. Ajan mittaamisen ensimmäinen muoto onkin ollut aurinkokello. Aikaa voi hahmottaa akselilla mennyt ja nykyhetki ulkoisia muutoksia eikä pelkästään kellon tikitystä seuraten. Muutosten kautta hahmottaa luonnon rytmin, elämän rytmin ja ajan kulumisen jälkiä itsessä ja muissa. Pian tunnistaa erilaisia vaiheita niin elämänkaaren aikana kuin yhden päivän kulussa. Ajan kulkua ja muutoksia seuratessa voi havahtua lisäksi miettimään, mihin ja miten on aikansa käyttänyt. Siihen Uuden Vuoden vaihde antaa itselleni aina mainion mahdollisuuden. Carpe Diem - tartuitko tarjolla oleviin hyviin hetkiin vai millaisiin viime vuonna? Millaisin seurauksin? Millaisiin hetkiin haluat tarttua ensi vuonna? Mihin ja miten haluat aikasi käyttää, kun tiedostat, että aika kuluu? Onko hyvä luopua jo jostain, viimein sitoutua johonkin, ehkä säilyttää jotain ensi vuodelle? Aika on yksi aika-avaruuden ulottuvuuksista ja kiinni fyysisessä maailmassa väittää ja todistaa Einsteinin. Näin ollen kaikki mitä hahmotat, kun katsot tähtitaivasta, on menneisyyttä. Mitä pitemmälle voit katsoa, sitä kauemmaksi menneisyyteen näet. Valovuoden päässä ovat kohteet tuikkivat siten kuin vuosi sitten. Kuusta meille heijastuva valo puolestaan tarvitsee vain hieman päälle sekunnin saavuttaakseen maan. Eli näet sen verran vanhan heijastuman kuusta. Sisäisen maailman avaruudessa elää myös menneisyyttä: tapahtumat ja itselle merkittävät ihmissuhteet ja tunnekokemukset osin henkilökohtaisessa tiedostamattomassa, yliyksilölliset voimat kollektiivisessa. Ne ovat muokanneet ja muokkaavaat jatkossakin ajan mittaan tietoista käsitystä itsestä. Tiedostamattomat puolet puolestaan heijastuvat ulos ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Mennyt on nythetkessä onnistuessaan kaappaamaan nykyhetken valtaansa. Silloin ihminen toistaa samaa tunteissaan, havainnoisaan ja ajatuksissaan sekä toiminnassaan kuten aina ennenkin. Silloin ihminen vastapäätä tai jokin hänessä, johon mieli tarttuu kiinni, näyttäytyy itsen peilinä. Entä mitä kertoo itsestä ja omasta osuudesta elämäänsä ympäristö, luonto ja maailma, jonka on ympärilleen rakentanut, valinnut ja kehittänyt? Tulevaisuuden mahdollisuudet, onko niitä? Jos asennoituu sisäiseen avaruuteensa kuin tähtitieteilijä ja tutkii menneisyyttään, alkaa hahmottaa ulkoista oman itsensä heijastuksena ja menneisyyden vaikutuksen itseensä. On kiehtovaa mutta haastavaa suostua eriyttämään syvää aitoa itseä esiin tiedostamattoman, kehitystä jarruttavien, kielteisten voimien kahleista. Haastavuuden ja epävarmuuden kokeminen mutta vastuun kantaminen myös aiheuttamistaan seurauksista itselle, muille ja luonnolle tekee nöyräksi ja myötätuntoiseksi lähimmäisiä ja itseä ja luontoa kohtaan. Olemme samassa veneessä toisistamme ja luonnosta riippuvaisia, soudamme samoissa haasteissa elämän virrassa. Mutta entä tulevaisuuteen näkeminen? On inhimillistä, että tulevaisuuden näkemisen toive herää ihmisessä erityisesti epävarmoissa ja uhkaavissa elämäntilanteissa. Ihminen suuntasi jo muinoin katseensa taivaalle tähtiin ja pyrki löytämään sieltä vastauksia niin oikeaan metsästyshetkeen kuin varmuutta omasta yksilöllisestä kohtalosta sekä oikean ajankohdan valitsemseen itselle merkittävissä tilanteissa. Nyt sisäisestä maailmasta ja sen sisältämistä mahdollisuuksista ja peloista, peilautuu tähtitaivaalla. Hyvä tietenkin miettiä, jättäytyykö fatalistiksi selittämättömien voimien valtaan vai kuunteleeko tiedostamattoman sisäisessä avaruudessa eläviä ituja ja vihjeitä siitä, mikä aito ja itseä ja maailmaan eheyttävä suunta tulevaisuuteen olisi kehittymässä. Jos tietoinen minä (ego) vain kykenee luopumaan menneisyyden ja tiedostamattomien voimien vallasta ja pysymään lujana kyseessä olevana hetkenä, se kykenee antautumaan kuunntelemaan itseään viisaamman, itsen (self) puhetta, katsomaan sen antamaan peiliin ja suostumaan rohkeasti sen ohjaukseen kohti uutta. Näissä mietteissä toivon Sinulle Onnekasta Uutta Vuotta 2022! 31.12.2021 © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun
© 2024. Tuulikki (Tuula) Grandell. All Rights Reserved.

Mielenrantoja

Aika Avaruudessa

Hetki kerrallaan kohti vuotta 2022
Tänään 31.12.2021 lasketaan jälleen aikaa. Viisarien tikitystä seurataan tarkasti juuri ennen viimeistä vuoden 2021 sekuntia. Siirtymähetkellä vuoteen 2022 paukkuvat jälleen monet ilotulitusraketit. Sinä hetkenä olemme kiertäneet Telluksellamme taas yhden kerran auringon ympäri. Ajan mittaamisen ensimmäinen muoto onkin ollut aurinkokello. Aikaa voi hahmottaa akselilla mennyt ja nykyhetki ulkoisia muutoksia eikä pelkästään kellon tikitystä seuraten. Muutosten kautta hahmottaa luonnon rytmin, elämän rytmin ja ajan kulumisen jälkiä itsessä ja muissa. Pian tunnistaa erilaisia vaiheita niin elämänkaaren aikana kuin yhden päivän kulussa. Ajan kulkua ja muutoksia seuratessa voi havahtua lisäksi miettimään, mihin ja miten on aikansa käyttänyt. Siihen Uuden Vuoden vaihde antaa itselleni aina mainion mahdollisuuden. Carpe Diem - tartuitko tarjolla oleviin hyviin hetkiin vai millaisiin viime vuonna? Millaisin seurauksin? Millaisiin hetkiin haluat tarttua ensi vuonna? Mihin ja miten haluat aikasi käyttää, kun tiedostat, että aika kuluu? Onko hyvä luopua jo jostain, viimein sitoutua johonkin, ehkä säilyttää jotain ensi vuodelle? Aika on yksi aika-avaruuden ulottuvuuksista ja kiinni fyysisessä maailmassa väittää ja todistaa Einsteinin. Näin ollen kaikki mitä hahmotat, kun katsot tähtitaivasta, on menneisyyttä. Mitä pitemmälle voit katsoa, sitä kauemmaksi menneisyyteen näet. Valovuoden päässä ovat kohteet tuikkivat siten kuin vuosi sitten. Kuusta meille heijastuva valo puolestaan tarvitsee vain hieman päälle sekunnin saavuttaakseen maan. Eli näet sen verran vanhan heijastuman kuusta. Sisäisen maailman avaruudessa elää myös menneisyyttä: tapahtumat ja itselle merkittävät ihmissuhteet ja tunnekokemukset osin henkilökohtaisessa tiedostamattomassa, yliyksilölliset voimat kollektiivisessa. Ne ovat muokanneet ja muokkaavaat jatkossakin ajan mittaan tietoista käsitystä itsestä. Tiedostamattomat puolet puolestaan heijastuvat ulos ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Mennyt on nythetkessä onnistuessaan kaappaamaan nykyhetken valtaansa. Silloin ihminen toistaa samaa tunteissaan, havainnoisaan ja ajatuksissaan sekä toiminnassaan kuten aina ennenkin. Silloin ihminen vastapäätä tai jokin hänessä, johon mieli tarttuu kiinni, näyttäytyy itsen peilinä. Entä mitä kertoo itsestä ja omasta osuudesta elämäänsä ympäristö, luonto ja maailma, jonka on ympärilleen rakentanut, valinnut ja kehittänyt? Tulevaisuuden mahdollisuudet, onko niitä? Jos asennoituu sisäiseen avaruuteensa kuin tähtitieteilijä ja tutkii menneisyyttään, alkaa hahmottaa ulkoista oman itsensä heijastuksena ja menneisyyden vaikutuksen itseensä. On kiehtovaa mutta haastavaa suostua eriyttämään syvää aitoa itseä esiin tiedostamattoman, kehitystä jarruttavien, kielteisten voimien kahleista. Haastavuuden ja epävarmuuden kokeminen mutta vastuun kantaminen myös aiheuttamistaan seurauksista itselle, muille ja luonnolle tekee nöyräksi ja myötätuntoiseksi lähimmäisiä ja itseä ja luontoa kohtaan. Olemme samassa veneessä toisistamme ja luonnosta riippuvaisia, soudamme samoissa haasteissa elämän virrassa. Mutta entä tulevaisuuteen näkeminen? On inhimillistä, että tulevaisuuden näkemisen toive herää ihmisessä erityisesti epävarmoissa ja uhkaavissa elämäntilanteissa. Ihminen suuntasi jo muinoin katseensa taivaalle tähtiin ja pyrki löytämään sieltä vastauksia niin oikeaan metsästyshetkeen kuin varmuutta omasta yksilöllisestä kohtalosta sekä oikean ajankohdan valitsemseen itselle merkittävissä tilanteissa. Nyt sisäisestä maailmasta ja sen sisältämistä mahdollisuuksista ja peloista, peilautuu tähtitaivaalla. Hyvä tietenkin miettiä, jättäytyykö fatalistiksi selittämättömien voimien valtaan vai kuunteleeko tiedostamattoman sisäisessä avaruudessa eläviä ituja ja vihjeitä siitä, mikä aito ja itseä ja maailmaan eheyttävä suunta tulevaisuuteen olisi kehittymässä. Jos tietoinen minä (ego) vain kykenee luopumaan menneisyyden ja tiedostamattomien voimien vallasta ja pysymään lujana kyseessä olevana hetkenä, se kykenee antautumaan kuunntelemaan itseään viisaamman, itsen (self) puhetta, katsomaan sen antamaan peiliin ja suostumaan rohkeasti sen ohjaukseen kohti uutta. Näissä mietteissä toivon Sinulle Onnekasta Uutta Vuotta 2022! 31.12.2021 © 2021 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun