Haavoitunut Enkeli

Mistä löytyvät ulkoisen ja sisäisen maailman kanattelijat

HAAVOITTUNUT ENKELI on Hugo Simbergin 1903 maalaama kuva. Olen tutkinut kuvaa sosiodraamallisin keinoin useammassa ryhmässä teemalla VAHVA HAAVOITTUVA IHMINEN. Ryhmät toteutuivat 2014 ja 2015 sekä Saksassa että Suomessa . Se on ollut osana luentoani Saksassa myös Blue Carpet -yhteisön järjestämässä konferenssissa psykoterapeuteille, sielunhoitajille ja teologeille 2013. Keskustelimme JUNG CLUBISSA 27.5.2015 näiden ryhmien löydöistä. Clubiin osallistuvat tekivät omia oivalluksiaan kuvasta liittyen tähän teemaan. Toin clubi-tilaisuuteen lisäksi Michelangelon kaksi kuvaa tuliaisena Verena Kastin luennosta viime syksyn Internationale Gesellschaft für Tiefenpsychologie –konferenssista Saksassa. Ihmisen haavoittuvuuden teemaa käsiteltiin eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien näkökulmalta. Pidin konferenssissa workshopin, jossa käytin Simbergin kuvaa. Seuraavassa tiivistettynä johtopäätökseni ryhmien kokemuksesta ja Verena Kastin luennosta. Mikä kaikki voi kannatella haavoittunutta ja haavoittuvaa ihmistä ulkoisessa maailmassa ja mikä kannattelee ja tekee ihmisestä vahvan ja kestävän psyyken sisäisessä maailmassa: 1. Sosiaalinen rooli on kannattelija kuten psykoterapeutti, sielunhoitaja, opettaja, vanhempi. Näihin rooleihin liittyy odotusten paineita, syyllisyyden ja vastuun ja kysymyksiä, mihin voi vetää rajan. Ryhmissä syntyi kysymyksiä ja pohdintaa: Millaista on toisen ihmisen haavoittuvuuden kohtaaminen? Millainen on asenne omaan haavoittuvuuteen, voiko itse näiden roolien edustajana tulla ja suostua kannateltavaksi ja missä. Todettiin, että ammatista riippumatta ihmissuhde kannattelee silloin, kun haavoittuvuus tulee nähdyksi ja ihminen sellaisena hyväksytyksi. Jos lapsi puolestaan joutuu kannattelijaksi, hän on menettänyt liian aikaisin viattomuutensa ja lapsuutensa. 2. Ryhmä ja kokemus kuulumisesta siihen kuten perheeseen, koulutusryhmään ja terapiaryhmään kykenee parhaimmillaan kannattelemaan yksilöä vaikeissa henkilökohtaisissa vaiheissa. Työryhmä, joka on sidoksissa ja tullut yhteen perustehtävänsä ympärille, onnistuu tässä myös, ellei se ei ajaudu pois tehtävästään pelkästään hoitamaan ja kannattelemaan jäseniään. Kannattelu syntyy siitä, että rakenteet (suhteet ja johtajuus), päämäärä ja tehtävä ovat ryhmän jäsenille riittävän selkeitä ja jäsenet kykenevät olemaan yhteydessä tosiinsa ja toimimaan yhteistyössä. Julmimman haavoittuvuuden kokemuksen todettiin syntyvän ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. 3. Yhteiskunta kykenee toimimaan kannattelijana ja kannattelun mahdollistajana silloin, kun poliittiset päätökset huomioivat ihmisen haavoittuvuuden tosiasiana. Yksilön ja parempiosaisten itsessään tunnistamaton ja hyväksymätön haavoittuvuus heijastuu huonompiosaisten esim. syrjäytyneiden tai pakolaisten kannettavaksi. Heidät voidaan kokea tarvitsevuudessaan rasitteeksi. 4. Sisäinen maailma. Verena Kast: Perimmäisin haavoittuvuus syntyy siitä, että ihminen on kuolevainen. Tämän todellisuuden kestäminen ja kannattelu on elämän pituinen haaste mutta psyyken sisäisessä todellisuudessa kuitenkin mahdollinen. Kannattelun mielikuvat kehittyvät kokemuksista suhteessa varhaislapsuudesta alkaen. Ne luovat perustan psyykkiselle kestävyydelle elämän kriiseissä ja epäonnistumisissa ja luopumisen tilanteissa, ovat ihmiselle psykologisesti välttämättömiä. 5. Suhde sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan.Ihmisen individuaation, itseksi muuntumisen ja eheytymisen prosessi edellyttävät, että ihminen on suhteessa sekä ulkoiseen että sisäiseen todellisuuteensa. Erityisesti haavoittuvuuden, muutosten ja kriisien aikana nämä ovat merkittäviä, jotta eheyttävä, ihmistä kannatteleva ja selviytymisessä auttava suunta löytyisi. Copyright 01.06.2015 Tuula Grandell takaisin BLOGI sivuun